DUJOIEDEVIE.NET | UUTTA | HISTORIA | KOIRAT | KASVATUS | BELGIANPAINAJAISET | LINKIT | GALLERIA

Rouvamme Elukka

Tulipa tuossa luettua Bakerin kirja 'Miten teen koirani onnelliseksi?'. Suosittelen kirjaa lämmöllä kaikille belginartun omistajille. Se ei auta, mutta se lohduttaa.

Minulla on siis itselläni belginarttu, jolla on hyvin naisellisia tapoja, neuroottisuuteen asti. Tällä en toki tarkoita että kaikki naiset olisivat neuroottisia, mutta.... Odotan todellakin hetkeä, kun koirarouvani alkaa vaatia manikyyriä valtuutetulla kosmetologilla.

Aamulla arvon rouvamme herää, selällään maaten, peiton alla, pää tyynyllä. Siis minun tyynylläni. 120-senttisestä sängystä kuului alunperinkin puolet hänelle, ja vain hänelle. Jos rouva ei viereen pääse, ettäs kehtaankin kieltää, hän joko poistuu arvokkaasti luoden minuun kiukusta vihreän mulkaisun, tai käpertyy (painavalle) kerälle jalkojeni päälle. Jos liikahdan, kuuluu 'pr..le', joten yritän nukkua kauniisti.

Aamutoimiin pitäisi rouvan mielestä kuulua kinkkujuustomunamajoneesisämpylä ja valkoviiniä (puolimakeaa ranskalaista, esim. Coulee d'Or). Tähän en ole alistunut. Aamupalaksi on vettä. Kolmen tuloksettoman 'annamullepullaa'-inahduksen jälkeen seuraa murjotusta. Rouva menee kiltisti tarpeilleen, mutta varsinkin jos sataa, hän vaatii pääsyä takaisin sänkyyn ja äkkiä. Tähänkään en ole alistunut. Rouva menee tarhaan, vaikka sataisi puukkoja. Tästäkin seuraa murjotusta.

Töistä tullessani kuuluu tarhasta kiukkuinen 'pää-äästä!', ja rouva päräyttää ohimennen hyvin naisellisesti seuralaistaan turpaan. Ei tehoa sekään. Ensimmäiseksi minun täytyy päästää rouvan jälkikasvu ulos talosta, jossa sillä on ollut aikaa puuhastella kahdeksan tuntia. Jälkikasvun työnäytteisiin kuuluu kahdeksan litran roskasangon levitys 50 neliön alalle seinästä seinään. Kerros on ohut, mutta kattava.

Kun olen itse syönyt, menemme lenkille. Mutakylpy kaunistaa. Eikä pidä myöskään unohtaa hiekkapestyn turkin upeaa pörheyttä. Myös sulotuoksut, kuten ylivuotinen lenkkeilijän, ja tietysti mieluummin pultsarin jätös, ovat rouvamme mieleen. Tähän eteeriseen tuotokseen tehdään kunnon immelmanni välittömästi, ja taiten tehty kiepahdus levittääkin ruskean tahnan kuonosta hännänpäähän. Tämä luonnontuoksu on näin myös näppärästi siirrettävissä myös urokseni turkkiin, kas onhan selvää, että pariskunnan liikkuessa ulkona yhdessä, rouva kulkee tiiviisti kiinni herran kyljessä.

Lenkkiä seuraa ymmärrettävistä syistä liuotinpesu. Ämpärillinen kylmää vettä ja mahdollisimman tuoksuva shampoo, suosittelen Kastehelmeä, ei vastaa rouvan käsitystä koiran kaksi- ja kolmifaasikauneudenhoidosta. Rouvan mielestä minun mieltymykseni eivät kulje rinnan hänen eettisten näkökohtiensa kanssa. Olen brutaali nihilisti, joka berserkkiraivossa denaturoi hänen fenotyyppinsä. Seuraa murjotusta, varsinkin, koska rouva ei saa kuivatella sängyssä eikä sohvalla. Olen minä sitten aika natsi emännäksi.

Iltalenkin vaihtoehtona on joskus harjoittelu kokeisiin, joihin en viitsi mennä seuraavista syistä. Ensinnäkin rouvalla tahtovat mennä vokaalit sekaisin. Minä huudan 'TÄNNE!' Rouva menee tonne. Toiseksi minulla ja rouvalla on aika erilaiset näkökulmatkin asioihin. Tänne on minun mielestäni tänne, minun luokseni. Rouvan mielestä se on tänne, hänen luokseen. Meille on myös hyvin tulkinnanvaraista koko kuvio, kuten ISTU (istu mihin?), SIVULLE (miten päin?), SEURAA (miksi muka?), MAAHAN (tähän märkäänkö?), TUO (Yäk, tulee tikkuja kieleen), HYPPY (hyppää ite), ETEEN (yksin ? en ikinä!). Ohjaajalla on motivointivaikeuksia sekä itsensä, että koiransa suhteen... Ei ole meille vierasta, että kokeessa kuumana kesäpäivänä rouva suorittaa luoksetulon vieressä virtaavan joen kautta ja eteenmenon jokeen. Tai liikkeestä istumisen maahanmenona metriä ennen käskyä, jääden loppuliikkeen ajaksi seurailemaan ilmassa kisailevia pääskysiä. Tai että poistuu paikallamakuulta autolle etsimään makkaraa.

Villakoiran - anteeksi - Belgikoiran ydin kuitenkin on, että rakas rouva, kutsukaamme häntä tämän kerran HALVATUN ELUKAKSI, kyllä osaa. Oi, hän osaa kauniisti ja hallitusti, liki sadan pisteen arvoisesti. Hänet vain pitäisi ravistaa kunnolla ennen koetta ja nuijia nöyryyttä nuppiin. Ja saada kisojen jälkeen viikon murjotus. Ei kiitos. Ei se niin hohdokasta ole. Tottelevaisuutemme on siis neljä asiaa: sänkyyn-mars, sohvalle-mars, tarhaan-mars ja alas. Se siitä.

Niin pääsemme ruoka-aikaan. Ruoka on hyvää. Kaikenlainen ruoka. Jos nyt ei satu olemaan kaviaaria, kuivamuonakin käy. Jälkiruuaksi soveltuvat lapsen suusta varastettu lettu vadelmahillolla, emännän polvella keikkuva, sadasosasekunniksi vartioimatta jätetty suklaa, sekä teflonit pannusta, jolla juuri paistettiin letut. Jälkiruuan jälkiruuaksi on niskapöllyä. Jos on vieraita, häkki heilahtaa. Seuraa murjotusta, molemmissa tapauksissa.

Tulee ilta, lapsi nukkuu ja minä katson videolta 'Törkeitä ja karseita' vartioiden suklaalevyäni herkeämättä. Rouva hypähtää viereeni, käpertyy liki ja laskee kuononsa polvelleni, muut tunkeutujat saavat 'präää'n. Minulla on belginarttu, josta en luopuisi mistään hinnasta. Sen kanssa nauretut naurut ovat pidentäneet elämääni kymmenillä vuosilla, ja sen jälkikasvu tuo väriä elämääni. Enkä tuota tiedä, vaihtaisinko rouvaa vuoteessakaan kuumavesipulloon....

© Jenni Uski

<< TAKAISIN NEPON SIVULLE