DUJOIEDEVIE.NET | UUTTA | HISTORIA | KOIRAT | KASVATUS | BELGIANPAINAJAISET | LINKIT | GALLERIA

© Piirros: Arto Sinjoi

MÄ EN ALA MITÄÄN…

Mutsi lähti justiinsa töihin. Mä en ala mitään. Ennen me mentiin kahdestaan. Mentiin sillä junalla johon tunki hirvee kasa kaikkia typeriä ihmisiä, ja mä en kyllä ala mitään, kun ne tunkee MUN junaan. Äiti laittoi viksut vaatteetkin päälle, haalarit ja vyön ja lippiksen. Nyt se pistää pippaskenkää jalkaan ja viiruja silmään ja hajuvettä. Hajuvettä! Pyörisi nyt ennemmin vähän tuolla ulkona, niin kuin kaikki oikeat koiraihmiset tekee! Ja se hyppää autoon ilman minua! ILMAN MINUA! Mä en ala mitään…

Onhan tuolla äitillä hyviäkin hetkiä. Joskus se vie mut ja vain mut ulos, ja me lämmitetään saunaa tai mennään metsään, minne se muka piilottaa niitä kapuloita (ihan kauheen vaikeeta, just joo…) ja se on NIIN kivaa. Mutta nyt kun on tuota valkosta töhnää maassa, se sanoo, että ei muka voi piilotella kapuloita, kun minä näen… no näen, näen, mutta ei se ole yhtään niin kivaa, kun etsiä nenällä. Mitä varten se luulee, että mulla nenä on? Lamppuna vai? Mä en ala mitään…

Sitten on tuo iskä. Se luulee olevansa maailman napa. Kun on kerta vanhempi koira talossa. Ja kuulemma mies. MIES? Eihän sillä ole edes kulkusia! Eihän sillä käy naisia kylässä! Minä olen MIES! Ja sitten äiti sanoo sille, että 'vanha mies' . Mä en ala mitään…

Okei, onhan tässä valoisatkin puolensa. Tuo nalkuttava akka on aina pari kertaa vuodessa aika herkullinen tapaus. Ja viimeksi se oli siis niin YLI-ihana. Ja seuraavassa hetkessä alotti taas sen räpättämisen ja päpättämisen. Sitte kun sille yrittää sanoa, että älä huua, mä kuulen vähemmälläkin, niin se eikun pahenee vaan… Mä en ala mitään…

Joo, viime syksynä akka pääsi muuttamaan äitin makuuhuoneeseen! Ja mut heitettiin sieltä ulos! Mä en silloin tosissaan alkanu yhtään mitään. Ja sitten sinne pölähti jostain vielä seittemän sellaista pientä, ja äiti selitti, että ne olis muka MUN! Ei, hei, mä olen ihan syytön! Ne ei takuulla ole mun, mä en halua olla niitten kanssa MISSÄÄN tekemisissä. Hui, ajatuskin saa ihan kananlihalle. Ne haiseekin ja se haju on vieläkin siellä huoneessa… Mä en ala mitään…

Nyt mä meen sohvan alle murjottaan, ja teen kyllä kaikille selväksi, että mä en yksinkertaisesti ala yhtään mitään, koska äiti on pois ja hylänny mut, ja noikin tossa tuijottaa, ihanku ne ei tajuais, että mua ei nyt alatuta, ja mä kyllä… hei, mikäs nyt… onkse… ÄITI! ÄITI TULI KOTIIN! Nyt me varmasti aletaan jotain! Äiti, äiti, avaa ovi! Halataan! Voi äiti, ihanaa, sä olet kotona! Halataan! .. ja menkää muut pois, tai mä en ala mitään…

© Jenni Uski

<< TAKAISIN BORIKSEN SIVULLE