Tämä on kauhea tarina, se kertoo kyynelistä
omaisuuden tuhosta ja hävityksestä
jolle eivät nälkävuodet vedä vertaa.
Tähän kaikkeen meni yksi vuosi...
Muutin uuteen taloon.
Sain aivan uuden sohvan
tummanharmaata plyyssiä.
Siinä oli ihana loikoilla.
Lupu söi sen.
Varastosta löytyi vanha sohva.
Se oli vaalea ja pinnanojainen,
siisti sekin.
Ja istuihan siinä.
Nepo söi sen.
Muuttokuormasta löytyi kaksi käytettyä
Toisen pistin varastoon.
Toisen kannoin olohuoneeseen.
Juppe söi sen.
Nyt jo hieman hermostutti.
Otin varastosta neljännen.
Arvaatte kai...
Lupu söi sen.
Viides sohva oli punainen,
plyyssiä ja tuolitkin mukana
ihan sävy sävyyn.
Se se vasta oli upea.
Nepo söi sen.
Tämä kuudes on musta ja nahkaa.
Siskolla hoidossa ollessaan
ehti Lupu siitä vähän haukata.
Muut eivät.
Vielä.
Seitsemäs sohva pysyy kaupassa.
"Sävel, sanat, sovitus": © Jenni Uski |